Olen miettinyt, millaista kesälomaa tarvitsemme
Pieniä ajatuksia siitä, kun olemme opetelleet etsimään sopivaa lomarytmiä pikkulapsivuosina
Heippa ja ihanaa kesäkuun alkua, viime kirjoituksesta onkin hetki aikaa. Näin kesän kynnyksellä seisoessa ja kesäloman ollessa kulman takana, ajattelin uutiskirjeen verran pohdiskella, millaista kesälomaa tarvitsemme ja millaisia ajatuksia mielessä näin ennen lomaa. Ehkä ajankohtainen aihe muissakin perheissä.
Millainen loma oikeasti palauttaa meitä – meidän perhettä, jossa arki on monenlaista yhteensovittamista ja jossa jokaisen jaksaminen ja kiinnostuksenkohteet on aina vähän erilaista ja ikätasoista. Toukokuun aikana aloin huomata, että pitkä koulu ja päiväkotikevät alkoi tehdä tehtävänsä ja lapsissa tuli esiin loman tarve, mikä on tietysti täysin ymmärrettävää. Esikoinen on ollut koulusta kesälomalla nyt reilun viikon ja nauttinut koulurutiinien poissaolosta. Ihan pian koittaa pikkusisaruksille ja meille vanhemmillekin loma.
Pitkän, pimeän ja kohmeisen talven jälkeen kevään intensiivisyys ja valon määrän lisääntyminen on iso muutos. Herkästi tuntuu, että kesällä pitäisi tehdä, kokea ja nähdä, kerrankin kun on lämmin, valoisaa, aikaa – Suomen kesä antaa parastaan.
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että harvoimpa parhaat lomamuistot liittyy niihin isoimpiin tekemisiin vaan muistot rakentuvat monista pienistä, melkein huomaamattomista hetkistä. Niistä, joissa on enemmän joutilaisuutta, vailla odotusta täydellisyydestä tai että jotain sen suurempaa pitäisi nähdä tai kokea.
Sen sijaan voi nähdä vaikka lapsen ja joutsenen uimassa. Hetkessä.
Me olemme jokainen erilaisia yksilöitä ja perheitä, erilaisine rytmeinemme ja tarpeinemme. Yksi parhaita asioita, mitä voi lomalla tehdä, on kuunnella niitä omia ja oman perheen tämänhetkisiä tarpeita ja uskaltaa toimia niiden mukaan.
Esimerkiksi meidän kesään mahtuu kahdet häät, nimiäiset ja kaksi suunniteltua mökkireissua ja Pietarsaaressa kesän viettoa Danielin vanhempien luona. Ehkä käymme Vaasasta reissun meren yli laivalla Uumajassa, mutta sekin on ehkä. Totesimme Danielin kanssa yhdessä, että näiden kutsujen ja kiinteiden menojen lisäksi meidän ei tarvitse sen suuremmin kesää suunnitella tai varata mitään reissukohdetta. Kaikki loppu kesätekeminen saa tulla spontaanisti tai olla tulematta, jotta jää myös aikaa olla ja ihmetellä, mikä tekee lomamielelle tosi hyvää.
Seuraavaksi muutamia ajatuksia ja oivalluksia, joita olemme oppineet pikkulapsivuosien perhelomailusta:
1. Kuulostellaan, mitä oikeasti kaipaamme
Aina ei tarvitse lähteä, mennä, kokea suuria asioita. Ihaninta on saada hidastaa ja kokea oikeasti se väljempi lomafiilis, mihin ei kuulu aikataulua. Miltä tuntuu ne aamut, kun ei ole mitään pitäisi. Ja sitten kun saa joutilaisuutta sopivasti, tuntuu jokin maisemanvaihdoskin paremmalta. Tärkeintä on ollut antaa itselle lupa kuunnella juuri sen kesän tarpeita.
2. Kotona voi lomailla ja se on mainio vaihtoehto
Kun tavallinen ja totuttu työarki jää paussille, kotikin voi tuntua tietyllä tavalla erilaiselta. Aamiaiset venyvät, kotipihalla ehtii viettää enemmän aikaa, lasten leikit löytävät uuden rytmin. Ei tarvitse pakata laukkuja, jotta voisi kokea levollisen loman. Loma on mielentila, kuka sen mistäkin löytää.
3. Tilaa spontaaniudelle
Ne kesän kauneimmat hetket syntyy välillä hetkessä, aamupala aurinkoisella kesämökin laiturilla, veneretkellä löytynyt hiekkasärkkä, jonne on jääty uimaan, kesämökin läheisellä tanssilavalla esiintynyt Arppa, jota on voinut mennä kuuntelemaan. Kun lomassa on väljyyttä, on tilaa kivoille yllätyksille, spontaaneille ideoille ja voi kuulostella, mikä tänään tuntuisi kivalta, sinulle, minulle, hänelle tai meille kaikille. Perhe-elämässä kun on monta muutakin muuttujaa kuin yhden ihmisen tarpeet.
4. Arki kulkee lomalle mukaan ja sekin on ok
Senkin olen jo vuosien aikana kokenut monet kerrat, ettei lomalla tietenkään kaikki ole täydellistä ja silti loma on joka tapauksessa tosi kiva ja onnistunut. Lomallakin on pestävä pyykkiä, siivottava, perheessä kinastellaan, mietitään mitä tänään syötäisiin ja itketään kun hiekkaa jäi varpaisiin tai oma jäätelö ei ollutkaan niin hyvä kuin sisaruksella. Se on elämää ja elämä tapahtuu kesälomallakin. Kun tämän hyväksyy, pienet hyvät hetket kirkastuvat entisestään. Kun on väljyyttä, jokaiseen lomapäivään mahtuu kuitenkin myös iloa ja ihania hetkiä.
5. Tylsyys on tärkeä lahja
Tylsyyteen liittyy meillä nykyajan ihmisillä, joilla nopeat dopamiinit ovat kaiken aikaa saatavilla, jopa jotain taianomaista. Nopeiden dopamiinien maailmassa tylsistyminen on melkein vallankumouksellinen teko ja samalla myös tarpeellinen, etenkin elämäntäyteisiä vuosia eläville.
Muistanko, miltä tuntuu tylsyys? Milloin viimeksi olisin kokenut tylsyyttä? Kun mikään ei ole valmiiksi suunniteltua, syntyy esimerkiksi minussa tilaa luovuudelle ja lapsissa tilaa uusille leikeille. Kun tilaa syntyy, voi huomata, mitä kaikkea meissä on, kun emme koko ajan täytä mieltämme. Nopeiden dopamiinien maailmassa yksi kesän tavoite voisi jopa olla tylsistyminen.
6. Omat hetket perheen keskellä
Lomailevana perheellisenä helposti huomaa pidemmällä kesälomalla huolehtivansa kaikkien muiden toiveista ja tarpeista ja ne omat jää pienemmälle huomiolle. Minun on pitänyt välillä ihan tietoisesti muistuttaa itseäni ja aika ajoin meitä molempia vanhempia, että myös me saadaan levätä ja tehdä asioita yksin.
Voi vetäytyä lukemaan kirjaa yksin, mennä iltakävelylle omassa rauhassa, lähteä viettämään kaupunkipäivää omassa seurassa, lähteä saunomaan viimeisenä muiden jälkeen, ottaa aikaa sille, mikä minua itseäni hoitaa. Yhteistä aikaa on joka tapauksessa paljon, siihen rinnalle omia hetkiä.
Kesässä on monta rytmiä - kaikki ovat sallittuja
Joka kesä näyttää vähän erilaiselta. Joskus on enemmän menoa ja seuraa, joskus on hiljaisempia päiviä. Kesä ei aina näytä samalta kuin aiempina vuosina eikä tarvitsekaan. Juuri tämä kesä voi olla hyvä omalla tavallaan.
Oikeastaan haluan päättää tämän tekstin muistutukseen, ettei kesäloma ei ole suoritus tai vertailun paikka. Se on tilaisuus antaa arjen vastapainoksi toinen rytmi. Antaa tilaa nähdä ne pienet ja arvokkaat hetket. Olla yhteydessä tai yksin. Kun jättää odotukset vähemmälle ja kuuntelee itseä ja omaa perhettä lempeästi, syntyy usein juuri sellainen kesä, jota eniten kaipasimme. Sisältäpäin.
Tarpeeksi hyvä riittää. Ja joskus juuri siitä syntyy kesän kauneimmat muistot.
Loppuun haluaisin vielä kertoa, että ensi syksystä lähtien alan tarjota elämäntäyteistä arkea eläville naisille ja äideille kahdenkeskisiä mentorointeja ja mentorointimatkoja, sillä niitä on minulta vuosien varrella toivottu. Niistä voit lukea lisää Arkimentorin Instagram-tilillä ja nettisivuilla - ja olla yhteydessä, mikäli asia kutsuu.
Ihanaa kesää ja kuullaan taas!
Lempeydellä, Hilla 🤎